Kuntokartoituksessa käydään kuljettimen rakenne läpi halutussa laajuudessa. Täydellisimmillään aloitetaan kuljettimen teknisistä tiedoista ja verrataan koneistojen, hihnan, rumpujen ja rullien sekä rungon mitoitusta todellisuuden kanssa.

Silmämääräisen tarkastuksen lisäksi on tärkeää keskustella käyttö- ja kunnossapitohenkilöstön kanssa laitteen toiminnasta, jotta myös harvemmin esiintyvistä ongelmatilanteista saadaan käsitys.

Kartoituksen tarkoituksena on tuoda ehdotuksia kuinka hihnakuljettimen huoltovälejä voidaan kasvattaa, huoltoa nopeuttaa ja toiminnan luotettavuutta nostaa. Siis käytännössä tehostaa tuotantoa.

SFS-EN 620+A1 mukaisesti työskentely- tai liikennealueen yläpuolella olevien paluurullien putoaminen on estettävä.

Verkot ja levyt keräävät tyypillisesti ennen pitkää materiaalia, alkavat painaa ja aiheuttavat itsessään putoamisriskin.

Kevytrakenteisella, helposti ja nopeasti asennettavalla kopalla estetään rullan putoaminen, ilman että päästetään materiaalia kertymään rakenteisiin.

Ratkaisut / Kuljettimet ja modernisaatiot

SFS-EN 620+A1 mukaisesti kuljettimen kulkiessa työskentely- tai liikennealueen yläpuolella on hihnan putoaminen estettävä.

Verkot ja levyt keräävät tyypillisesti ennen pitkää materiaalia, alkavat painaa ja aiheuttavat itsessään putoamisriskin.

Kevytrakenteisella, helposti ja nopeasti asennettavalla ristikolla estetään hihnan putoaminen, ilman että päästetään materiaalia kertymään rakenteisiin.

Kuljetinrunkojen mitoitus perustuu luonnollisesti tukiväliin ja kuormaan. Riittävän jäykkä rakenne, joka pitää ristimittansa eikä väänny ja aiheuta hihna sivuun vetoa, auttaa pitämään tuotannon käynnissä.

Valmiiden nostopisteiden ja liitoslevyjen ansiosta esikasattujen lohkojen asennus on helppoa ja nopeaa.

Kuljetinkatteen tehtävänä on pitää syöttökohdassa materiaali kuljettimella ja syöttökohdan ympäristössä estää pölyä leviämästä ympäristöön. Mitä suurempi katteen poikkileikkaus, sitä hitaampi ilmavirtaus katteen sisällä ja sitä lyhyemmällä matkalla pöly putoaa takaisin materiaalivirtaan.

Yhdessä iskupöydän kanssa saadaan hyvä tiivistys aikaan ja ulosvedettävien rullapukkien ansiosta voidaan kulutuslevyt katteen sisällä tuoda lähelle hihnaa, suojaten tiivistystä ja näin pidentäen huoltovälejä.

Katteen kannet on kiinnitetty lavalukoin ja nielut on suojattu nopeasti irrotettavilla verkkosuojilla.

Taittopäässä on ehkä eniten vakioinnin mahdollisuuksia, kunhan eri hihnan leveydet, rummun halkaisijat ja laakeripesät otetaan huomioon.

Taittopäässä perusrakenne riippumatta onko kyseessä vaarnaruuvilla, kelkalla vai vastapainolla tapahtuva kiristys, pysyy melko samana. Rummun siirto hihnan vaihdot huomioiden, rummun vaihto, voitelu ja valmiudet rumpupuhdistimelle ovat niitä vakioratkaisuja, joita ei tarvitse joka kerta miettiä uudelleen.

Taittopää on suojattu SFS-EN 620+A1 mukaisesti ja huollon nopeuttamiseksi suojien kiinnitys on hyvin helppoa ja nopeaa haponkestävien lukituselementtien ansiosta.

Purkupään huuvalla usein on tärkeä tehtävä suojata käyttäjiä rummun ja hihnan aiheuttamalta kidalta. Samalla huuva estää tehokkaasti pölyämistä syötettävän kuljettimen puolella.

Kunnossapidon kannalta tietysti mahdollisimman suuri huoltoluukku ja hyvä näkyvyys suppiloon ovat ne tärkeimmät ominaisuudet. Mutta nopea asennus, rummun vaihdon huomioiminen rakenteessa ja rummun akselin tiivistys ja suojaus ovat syöttöpään tiivistyksen ohella asioita, jotka auttavat tekemään hihnakuljettimesta huolettoman ja luotettavan tuotantolaitteen.

Kuten syöttösuppilot, ovat vetopäätkin omia yksilöitään. Tai ainakin niiden pitäisi olla.

Seuraava kuljetin, suppilon korkeus ja materiaalin tarttuvuus määrittelee suppilon seinien jyrkkyyden. Tiivistämällä syöttökohta suppilon takaseinästä vetopään huuvan yläosaan asti, saadaan pölyämistä rajoitettua jo paljon.

Siis geometria on jälleen se avain asia, joka on mietittävä, ennen kuin suunnitellaan rummun akselin ja kaavarin satulaputkien läpivientien tiivistys, kanto- ja paluuhihnan välistä tiivistä, mahdollisimman suuria huolto- ja tarkastusluukkuja jne.

Materiaalin purkuparaabelia voidaan aina laskea ja päästä melko tarkkaan tulokseen, mutta vetoruummun sijainnin säädettävyys antaa mahdollisuuden varmistaa materiaalin syöttö seuraavalle hihnalle mahdollisimman pienin kosketuksin kulutuslevyihin tai suppilon seiniin.

Syöttökohdat ovat hihnakuljetinten tyypillisin ongelmien ja odottamattomien tuotannon pysäytysten aiheuttaja. Jokainen syöttökohtakin on uniikki yksilönsä, mutta jokaisesta syöttösuppilosta pitää silti pysytä kulutuslevyt ja kaavarinterät tarkastamaan vaihtamaan, ripe pitää saada putoamaan suppilon sisälle, kaavareiden läpiviennit pitää saada tiivistettyä ja koko suppilo nostettua paikoilleen. Oikealla geometrialla saadaan materiaali putoamaan joko suoraan tai autogeenihyllyn kautta keskelle seuraavaa kuljetinta. Näitä asioita on mietitty jokaisessa asennuksessa ja aina kehitetty ja kehitetään eteenpäin käytön kokemusten perusteella. Lopputuloksena on tuotantokatkoksia lyhentävät suppilot.